Novelli: Kaikki vihasta ja viettelyksestä


Syksyn ensimmäinen teksti näin syyskuun loppuun. Oli fiilis kirjoittaa ihmisten välisestä fyysisyydestä eri muodoissa ja revitellä meidän rikkaalla suomen kielellä. Älkää pelästykö :D


Kaikki vihasta ja viettelyksestä  

I Ruusunnuput

Hytin silkinpehmeät lakanat on pöyhitty sen näköiseksi, kuin niillä oltaisiin maattu jo hetki. Kondomi on sujautettuna repun etutaskussa, reppu on ikkunalaudalla huolettoman näköisenä. Huulille lisätään käsi täristen punaista väriä korostavaa huulirasvaa. Poskille ei tarvitse tehdä mitään, ne ovat jo valmiiksi hermostuksesta punaiset.

Hän koputtaisi oveen ihan kohta.

Kaadetaan isosiskon ostamasta pullosta yksi shotti lasiin ja kulautetaan väkevä juoma väkisin alas. Irvistetään peilikuvalle, imeskellään odotellessa yksi minttupastilli. Koko kroppaa kihelmöi, nännit nöpöttävät rintaliivien alla, vaikkei niihin olla vielä koskaan koskettu. Pöyhitään hiuksia seksikkään sekaisiksi.

Hän koputtaa oveen. Hän antaa kimpun tummanpunaisia, nukkuvia ruusuja.

”Ne eivät ole vielä auenneet. Kauppias sanoi, että ne ovat parasta laatuaan, kunhan heräävät”, poika sopertaa. Tyttö laittaa kukat veteen korkeaan muovimukiin ja asettaa ne hytin pienelle, pronssinruskealle peilipöydälle.

”Kiitos.”

Tyttö ja poika asettuvat makaamaan kapealle sängylle vierekkäin. Tyttö nostaa päänsä pojan rinnalle nähdäkseen, mitä tapahtuu. Mitään ei tapahdu, pää saa jäädä siihen.

”Ota kädestäni kiinni”, poika pyytää.

Pojan käsi on lämmin. Se puristaa, ei liikaa. Se luottaa, tarpeeksi.

”Jännittää”, tyttö sanoo.

”Haluatko sinä?”

”Enemmän, kuin mitään muuta.”

Aamulla poika on lähtenyt huoneesta. Muistona hänestä ovat ruusut, jotka ovat yön aikana puhjenneet kukkaan. Niin hehkuvaan kukkaan, että on pian suljettava silmät.

Kahteen ihmiseen jää ikuinen jälki niin kauniista ensimmäisestä kerrasta. Ikuinen jälki on kuin arpi iholla, se alkaa sykkiä aina uudestaan ja viiltää vähän kipuna tai kaipuuna, kun kohtaa katseen. Katseen, joka on vähän pidempi, kuin olisi sallittu.

II Millaisia jälkiä rakkaus saa jättää?

Sananen yksinäisyyden pelosta. Yksinäisyys on kerran koettu, kun nainen lähti pois miehen luota ja kuihtui sitten kasaan likaiseksi levinneessä yksiössä. Yksinäisyys sai posket kuopalle, kylkiluut paistamaan ja viinipullot tyhjenemään. Sellaiseen hetkeen elämässä palaaminen olisi liian raskasta, vaatisi liikaa voimia, joita ei ole olemassa. Siksi nainen oli onnekas, kun mies otti hänet takaisin.

Asiat ovat aina keskusteltavissa. Asiat, joiden vakavuuden ymmärtää, ovat keskusteltavissa. Asiat, joiden vakavuutta ei ymmärrä, ovat keskusteltavissa. Anteeksi voi antaa loputtomiin. Rakkauden jättämät puukon viillot käsivarressa, haavat, jotka eivät ehdi parantua, voidaan antaa anteeksi. Sormien painamat mustelmat kurkulla, jopa tyynyn alle tukehdutetut hengenvedot voidaan antaa anteeksi.

Mies palaa humalassa, kasvot veressä baarista kotiin. Nainen hakee kosteuspyyhkeen ja särkylääkettä, hoitaa miehen vahingot pois. Painaa kipeää kohtaa vahingossa liian kovaa. Nukkumaan käy kaksi aikuista, kummankin ruumis runnottuna. Mies nyyhkyttää, hän teki sen taas. Minkä? Löi vaimoaan. Nainen nyyhkyttää, hän teki sen taas. Minkä? Antoi anteeksi.

Kovat huudot, matalat, aggressiiviset äänet. Jumalauta minä tapan sinut. Rauhoitu. Anna olla. Vittu potkitaan jalat paskaksi. Heitetään seinään, kurkusta kiinni. Tee siihen jäljet. Pää kolahtaa johonkin, ehkä pöydän kulmaan. Kovat äänet eivät lakkaa.
 
Naapuri soittaa poliisit, mutta se ei auta. Kovat äänet eivät lakkaa, rakkaus ei lakkaa.

Joskus mies vain sanoo asioita. Sanomisesta ei tule paha mieli, ei samalla tavalla. Mutta sanominen tyydyttää yhtä lailla, eikä ulkopuolinen voi havaita iskuja naisen kasvoissa. Olisinpa sen toisen, nuoren naisen kanssa, hänelle ei koskaan tarvitsisi huutaa. Kysyitkö juuri, näytitkö sinä tänä iltana kauniilta? En katsellut sinua, vaan sitä toista nuorta naista.

Pyyhitään vessassa valuneet ripsivärit kasvoilta. Katsotaan peiliin, josta kukaan ei katso takaisin. Naisella ei ole peilikuvaa ja se on hänen salaisuutensa.

III Syntinen nainen

Ennen kuin jouduttiin lähtemään ikuisesta onnesta, syntinen nainen maistoi kiellettyä hedelmää ja houkutteli miehenkin syömään. Toistetaan se satu, imetään hedelmästä mehut, katsotaan kun paratiisin kukat kuolevat ja joudutaan tulipunaisten alusvaatteiden helvettiin. Näytellään viattomia. Ei olla ammattinäyttelijöitä, lipsautetaan lavalla totuus puoliksi tahallaan.

Hänen hiuksensa ja kasvonsa ovat vaaleat kuin täysikuulla, aivan kuin pojallakin. Tytön vaatteet ovat pikimustat, kuin pimeys, jota vasten täysikuu hohtaa yöllä. Hänen hameensa on kiiltävää nahkaa, sellaista nahkaa, jota Herran ruoskan tulee olla. Siltä tyttö näyttää tänä iltana nuorta miestä vasten ja synnyttää kiellettyjä mielikuvia tämän viskillä juoksevaan päähän. Ei hätää, mies ei ole yksin. Tyttökin tuntee sen, sähkö latautuu jokaiseen jäseneen, eikä hän voi muuta, kuin purkaa jännitteen poikaystävänsä sylissä, lukitun vessan oven takana. Hän ei voi olla antamatta ajatukselle tilaa, entä jos vessaan lukkiutuisivatkin hän ja täysikuun värinen poika, entä jos hänen hamettaan hivuttaisi ylös joku toinen, entä jos taivaalliset sormet siellä alhaalla olisivatkin jonkun muun.

Varattu nuori mies ei saisi piirtää kuvitelmissaan nahkahameisen tytön keholle omia värejään. Varattu nahkahameinen tyttö ei saisi piirtää kuvitelmissaan edes juotuaan liikaa nuoren miehen viskiä, omia värejään hänen keholleen. Mutta niin tehdään kuitenkin, sillä halu on molemmilla pakottava.

Isketään vieraaseen lihaan kiinni, purraan solisluut poikki, raavitaan kaulaan kynsillä jäljet. Nuollaan hiki pois joka puolelta. Irrotetaan vyö farkuista ja isketään sillä paljaalle iholle. Ollaan epätoivoisia, sitä ei vain haluta vaan tarvitaan, kuin se olisi elinehto. Seksi on oopiumia. Maskuliinisuus on niin voimakas maku, että puistattaa. Siksi vieraan haluaa päälle ja alle, ihan miten vaan. Ota ihan miten vaan, sano sana ja polveni notkahtavat.

Paljastetaan tuhman pelin säännöt. Katsotaan, kuinka melkein jo mies joutuu kiemurtelemaan tuolillaan. Anelemaan ratkaisevaa siirtoa, jota ei koskaan tulisi. Kiusataan turhautumiseen asti. Halutaan nähdä silmistä kiihko, se sanaton kosto, joka saataisiin osaksi, jos päästettäisiin kokonaan iholle. Vai onko se vain melkein aikuinen nainen, joka joutuu ristimään jalkansa, alistumaan kohtaloon, vaikka mieluummin olisi jossain muualla noudattamassa jokaista käskyä?

Mutta fantasia ennen kaikkea, on pelkkää fantasiaa. Se on pelkkää lyriikkaa, runkkausta. Jos fantasiasta tulisi totta, ei nuorella naisella olisi sellaista rakkautta, mitä nyt, vaan pelkkää raakaa jyystämistä illasta seuraavaan ja hän jäisi sängylleen yksin spermaa valuvana, kun täysikuun poika lähtisi kotiin yöksi. Jos hyvä tuuri kävisi, nuori mies palaisi seuraavanakin iltana, mutta jos ei, hänellä ei olisi enää kiellettyäkään hedelmää, vain kitkerä omena, nimeltään väritön yksinäisyys.

IV Hänen nimensä on ainoa

Onko rakkaus pelkkää uskontoa vai voidaanko se todeta todeksi jotenkin? Rakkaus on paras uskonto tässä maailmassa, jos ei muuta.

Läsnä on muutakin, kun istutaan toisen kanssa saunan lämmössä, hämärässä valossa. Hikipisarat kiiltelevät paljailla vartaloilla ja maistuvat suolaiselta. Tyttö, joka on polvillaan alemmalla lauteella, ei tarvitse lupaa, eikä häneltä kysytä lupaa. Hän ottaa kiihkeästi vastaan, hän palaa halusta antaa kaiken. Poika, joka istuu ylemmällä lauteella, tyttö polvillaan jalkojensa välissä, sulkee silmänsä. Hän nojautuu taaksepäin ja punaiset läiskät ilmestyvät hänen rinnalleen merkkinä nautinnosta, kuumuudesta ja hiestä.

Tyttö katsoo ylöspäin tavoittaakseen pojan katseen. Vaihdetaan muutama suolainen suudelma, poika maistaa omat makunsa tytön huulilta. Kosketaan märkään ihoon, jolla vesipisarat muuttuvat kimalteeksi, kokonaiset lauseet katkonaisiksi henkäyksiksi.

Jos siinä olisivat ihan ketkä tahansa toiset, kuin he, jotka jakavat suihinoton lisäksi kaiken muunkin elämässä, toimisivat aistit aivan eri tavalla. Ajan taju ei sillä tavalla katoaisi, vaan olisi liian kiire elää hetkestä seuraavaan. Kiihko olisi elokuvista kopioitua ja seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen tarvittaisiin sanallinen sopimus, kun eleistä ei osattaisi samalla tavalla tulkita lupaa.

Siitä ei ole kysymystäkään, etteikö kaikessa olisi mukana rakkautta. Rakkaus pistelee jäsenissä, kuin se toipuisi puuduttavasta asennosta. Rakkaus edustaa kaikessa ensimmäisenä, silloinkin kun huudetaan niin kovaa, että yksittäiset kirjaimet jäävät soimaan korviin. Varsinkin silloin. Ja silloin, kun itketään peloista, joita toinen on vahingossa luonut puheillaan tai raivotaan mustasukkaisuuden nimissä. Rakkaudessa myös sovitaan, heitetään vaatteet pois ja hymyillään ilkikurisesti. Anna, kun sidon silmäsi ja näytän, miten luottamuksesta puhutaan.

Ei ole muita olemassakaan, vaikka heistä on kirjoitettu. Eikä ole muista aikomustakaan. Sillä hänen nimensä on ainoa.  

Kommentit

Suositut tekstit